|
|
ReviewsThe Enigma Of Immortals | Earth Magick | Live
2/2009 UNSHINE hails from Finland and they call their music druid metal. Now that’s something different. Their album “The Enigma Of Immortals” contains eleven new tracks with a running time of almost a full hour. “What can I expect from druid metal?”, is my major question, when listening to the short instrumental opener “Awen”. Judging by the first few songs on this album, it’s a mix of powerful instrumentation mixed with some beautiful angelic vocals. It’s the content of the lyrics, that seems to make the big difference here. Susanna Vesilahti, the frontlady of UNSHINE, was rumoured to become the new NIGHTWISH vocalist for a while. I am glad though, that she stayed with UNSHINE. With this band, she recorded their debut album, called “Earth Magick”, followed by this one, “The Enigma Of Immortal”. The album sounds like a fairytale on metal music. Listen to the lengthy epic “Catherine His Beloved” to get my point. It could very well have been the metal soundtrack for the movie “Narnia”, including the sound of birds singing. UNSHINE consists of Harri Hautala on guitar and keyboards, Jaro Hautala on guitar, Teemu ‘Teemal’ Vähäkangas on bass and Jukka ‘Stibe’ Hantula on drums. “Luminaries” would fit that same description. It contains some folk influences, symphonic parts and even has some Celtic influences here and there. As you can see, there is a lot of variation in styles and influences in the long, epical songs, that easily reach the length of seven to eight minutes. “The Paradise Lost” and “Washer At The Ford” are a few shorter examples of this fairytale-like sound. While “The Sheer Of Night” is a longer and more epical tune. The folky atmosphere returns in the last song, which is called “With The Silents Of The Earth”. Perhaps it’s even one of the most catchy songs on this album. An album, that is full of exciting and joyful folky-edged melodic metal. In the world of UNSHINE, this is labeled as ‘druid metal’. I think, that Panoramix will have a great day listening to “The Enigma Of Immortal”! [8 points] 
12/2008 Los finlandeses Unshine se suman a la cada vez más numerosa población de bandas cuyos parámetros se centran en el gothic metal de tintes sinfónicos y, como no, con vocalista femenina al frente. En este caso, una de las particularidades que presentan es su tendencia a relacionarse con el folclore propio de su país de origen, con la naturaleza y con la mitología. De esta forma, The Enigma Of Immortals, nos ofrece una serie de elegantes canciones con sus cuotas de misterio y melancolía, enmarcadas en atmósferas épicas donde no faltan la profusión de teclados y una notable labor de la cantante Susanna Vesilahti, en algún momento, candidata al puesto que dejó vacante Tarja Turunen en Nightwish. Y, claro, son obvias las similitudes con los mencionados Nightwish y con otras formaciones punteras del estilo, como Within Temptation. Si lo hacen mejor o peor, ya es cuestión de gustos, pero lo cierto es que el álbum está cuidado al máximo detalle y no desentona con respecto a las mencionadas bandas. Posiblemente, sus argumentos en lo que respecta a los solos de guitarra, sean más limitados. El contenido está más orientado hacia las partes rítmicas. El enfoque medieval que se descubre en sus bases, encaja a la perfección con la dulce voz de Sussana y los preciosistas efectos sinfónicos. Para redondear su perfil, han encajado con eficacia algunos robustos riffs de guitarra que aportan una considerable energía y elevan la temperatura con su presencia, en un entorno dominado por medios tiempos sugestivos de cierto enfoque onírico. Luminaries podría ser un perfecto ejemplo, con su interesante y leve desvío hacia los horizontes del doom. Un trabajo que por momentos transpira sencillez pero que puede mutar fácilmente hacia la complejidad. Quizá esa sea su mayor virtud, mantener el equilibrio entre la diversidad y saber rentabilizar con eficacia todos los recursos expuestos. Seguramente será un interesante descubrimiento para los seguidores del gothic metal, aunque puede resultar algo agobiante para los no iniciados en el estilo. 7,5/10
12/2008 UNSHINE kommen hörbar aus Finnland. Bereits mit den ersten Songs zeigen sich starke Affinitäten zu Finnlands Exportschlager Nr. 1 NIGHTWISH. Nicht in gesanglicher, vielmehr in instrumenteller Hinsicht, auch wenn hier ebenfalls eine Frau am Mikrophon steht. Dabei ist es schon das zweite Album des Gothicfünfers aus dem hohen Norden. "The Enigma Of Immortals" nennt sich das edle Werk, das trotz der frappierenden Ähnlichkeit zu NIGHTWISH irgendwie originell klingen will. Und das schafft es auch! Grund dafür ist vor allem, dass Sängerin Susanna Vesilahti nicht in Opernsphären rumträllert, sondern sich eher ganz normalen Gesangstrukturen hingibt. Und das klingt dann in meinen Ohren aufgrund der vorherrschenden Natürlichkeit immerhin doch recht angenehm. Auch in musikalischer Hinsicht lassen die Finnen keine Langeweile aufkommen. Zwar meint man des Öfteren, die eine oder andere Songstruktur wieder zu erkennen, aber so richtig Neues kann man ja in diesem Genre ohnehin nicht mehr kreieren. Alles war schon mal irgendwann da. Das wissen UNSHINE sehr wohl. Trotzdem versuchen sie, durch Bombast, steten Keyboardfronten und durch ein perfektes ausgeglichenes Verhältnis von langsamen und treibenden Songteilen etliches wieder gut zu machen. UNSHINE gehen sehr schnell ins Gehör und verfangen sich dort aufgrund ihrer eingängigen Melodien dauerhaft. Bei mir rotiert "The Enigma Of Immortals" doch schon seit einigen Tagen ohne Abnutzungserscheinungen. Das Album wird von mal zu mal interessanter, wenn auch etwas an Originalität eingespart wurde. Abgesehen davon ist den Finnen mit ihrem neuen Album aber ein gut durchwachsenes, eingängiges und äußerst romantisches Album gelungen, das sehr wohl mit der obersten Spitze mithalten kann und wären UNSHINE zehn Jahre damit eher am Start, dann würde die Bewertung auch noch um zwei oder drei Punkte höher ausfallen. Punkte: 6/10
Music.lt Review by Lacunacoil http://www.music.lt Pagaliau , pagaliau tiek laukes jau galiu isgirsti naujajj metalo bardu albuma.
Unshine
01. Awen (1:24) Zinome daug grupiu kurios save afisuoja , kaip gamtos tematika inspiruota metala, bet tai buna dazniausiai Tolkien tematikos lyriksai ir jau banalokas folk metal misinys, sj karta Unshine yra grupe kuri visai is kitos puses ziuri j gamta, j jospaslaptis ir cia jie tarsi metalo bardai turintys savo vizija, ir stengiasi ja pateikti muzikoje. Taigi leidziuosi j magiska kelione...(sirdis dreba...)
intro Awen
Gathering Of The Kindred Spirits
Animal Spiriit
My king
Catherine His Beloved
Luminaries
The paradise lost
Washer at the ford
Metal CD Ratings Review by Clint http://www.metalcdratings.com Well, this was sure a surprise... Unshine is a female fronted symphonic/gothic metal band from Finland that formed back in 2001, released their full-length debut 'Earth magick' in 2005, and 'The enigma of immortals' is their 2nd CD, which was released earlier in 2008. When I purchased both of their CDs back about 4 months ago, I must admit that I wasn't expecting them to be anything too special, as the samples I heard (when I decided to get the CDs) came off as solid, but nothing more. As is the case on regular occasion, I was wrong, and this time I'm glad I was. The general style of Unshine can definitely be called symphonic/gothic metal, but I must emphasize right away that they have their own unique style, both musically and vocally. For starters, female vocalist Susanna Vesilahti provides an amazing performance that's unlike any I've heard in all of my metal days. Her vocal method is unusual yet very refreshing, as her voice is soft, but seems to hesitate (almost pause at times) and grab your attention. It's a bit hard to describe her actually, but while I was scratching my head after hearing her unusual vocal approach the first few songs, she immediately grew on me. I'm not talking about her vocals sinking in after 5 or 6 spins of the CDs, I'm talking about them hitting me within the first listen. Musically, the band is really something special. They mix up the tempo to perfection, providing some flashes of speed, while mostly staying within the slow-paced or mid-paced area. The atmosphere ranges from powerful and upbeat, to soothing, pleasant, mellow, and even mesmerizing. Overall, the CD is very memorable, dramatic, and the journey through the many emotions is quite an experience. The music, combined with the magic of Susanna's lovely voice, always leaves me wanting more, and really, the way the music and vocals fit so flawlessly together is almost shocking. There is not one weak song in the band's discography thus far, but I can tell you that my favorite song is track 5 "Catherine is beloved" from this CD, as it's long but takes us on a ride through many different sides of tempo and emotion. Just like all of their other songs, it's extremely captivating and leaves a lasting impression. While Unshine is different (in the ways described) from other female fronted symphonic/gothic metal bands out there, I will mention that about 2 or 3 weeks into my experience with this band Midnattsol popped into my head as a possible comparison. So if you have that band, you should get a good general idea of where Unshine lies on the scale of style. While I've listened to both 'Earth magick' and 'The enigma of immortals' together over the last several weeks and I love them both, I do think that their 2nd CD is slightly better than the debut, though I definitely recommend both to a high extent. Sometimes it's hard to put into words how I feel about a band, but by calling this band both a surprise and something special, hopefully you'll understand. 4.5/5
Ravenheart Music Review by Dave http://www.ravenheartmusic.com This is pagan/druid metal at it's prime. Music that spiritually and carnally marries the world of primeval nature mysticism, with no-compromise stonehard melodic symphonic metal. Despite their short-time existence, Finnish druid metal quintette UNSHINE has hit the metal world like a clang from an iron-age hammer, with their originally blended receipt of metal. A great album featuring tracks that encompass beautiful melodies and well arranged synths. The vocals of Susanna Vesilahti are quite captivating, while the whole album is very addictive. This is an easy to listen too album, while heavy, atmospheric and catchy all at the same time. Just check out the tracks 'The Paradise Lost', 'Forget Me Not' and 'With The Silents Of The Earth' amongst a whole host of other little gems, and then start dancing with the fairies and elves. Awesome stuff. 8.5/10
10/2008 Druid Metal. Ese es el estilo que pretende patentar este grupo finlandés que, curiosamente, dio su séptimo concierto como grupo en el Bilborock 2003, después de mandar al concurso (al parecer sin expectativas demasiado serias) su primera demo. Curioso, como también lo es que el grupo haya llegado hasta los oídos de Bruce Dickinson, que pinchó una canción de este “The Enigma Of Immortals” en su BBC Friday Rock Show. Este metal druida no deja de ser, en esencia, una pequeña vuelta de tuerca al habitual Metal Sinfónico / Melódico / Gótico con voz femenina al frente. La particularidad es la inclusión de elementos Folk en la música y la concentración temática en torno a cuestiones relacionadas con el folclore, la mitología y la naturaleza. De hecho, la portada representa una versión femenina del Hombre Verde de la tradición pagana, dios pacifista y amante de la naturaleza que gobernaba sobre la tierra y la fertilidad. En cuanto a la parte Folk de la música, y toda vez que esto ya no resulta ninguna sorpresa porque es una fusión cada vez más a la orden del día en los géneros metálicos, hay que aclarar que no es predominante ni una inmersión absolutamente profunda, sino más bien un eco que se deja sentir en unas cuantas melodías y líneas vocales a lo largo del disco. Por lo demás, “The Enigma Of Immortals”, segundo trabajo del grupo, pasa por ser una muy grata opción para todos aquellos que disfruten con los WITHIN TEMPTATION de los tiempos de “Mother Earth”, los LACUNA COIL de “In A Reverie” o los NIGHTWISH posteriores a “Wishmaster”, los de “Century Child”, “Once” e incluso “Dark Passion Play”, que también Anette Olzon tiene derecho a la vida. Es decir, que hay muy pocas sorpresas siempre que se conozcan los puntos cardinales de los trabajos anteriormente citados. Manda, por supuesto, la atmósfera bombástica y sinfónica, las melodías recargadas y los teclados expansivos y, claro, las líneas vocales angelicales. Pero el hecho es que UNSHINE lo hace francamente bien y se establece como un grupo con evidente distinción, no una mala copia de segunda categoría. De hecho, es más interesante ahora mismo que, al menos, dos de los tres grupos citados anteriormente. Su mérito reside en facturar un disco de indudable elegancia, con recodos de auténtica belleza que sobresalen en paisajes de un estilo previsible al que añaden la dosis justa de Metal; nunca excesiva, pero al menos presente, algo a tener en consideración ya que este tipo de grupos peca a veces de un acercamiento excesivo a terrenos o bien New Age o bien llanamente Gothic / Pop. La joya de la corona, evidentemente, está en la voz de Susanna Vesilahti, que sonó entre las aspirantes a suceder a Tarja Turunen en NIGHTWISH. Pero nuestra sacerdotisa, nuestra volva particular, no maneja los espectaculares registros operísticos de la diva Turunen y su estilo vocal es mucho más comedido, dulce y ciertamente delicioso, con el añadido de que no adquiere excesivo protagonismo en las composiciones. Y con esto me refiero a que no adquiere TODO el protagonismo, como sí ocurre con otros grupos de estilo y composición similares. Susanna se acopla a la perfección a unas canciones que añaden un toque más orgánico y sensorial que, por ejemplo, los algo más barrocos NIGHTWISH, el grupo con el que, en definitiva, comparten más similitudes, empezando por la procedencia geográfica. El éxito de “The Enigma Of Immortals” se basa en la simple pero esencial atracción de unas canciones bien hechas, que van descubriendo su indudable gancho a medida que exponen su inteligente uso y reparto de recursos. Por lo demás, como digo, hay más buen sabor de boca que sorpresas. Incluso la estructura de las composiciones es la previsible en un grupo de este tipo, ya que al gusto por las más largas y bombásticas añaden la presencia de dos o tres mucho más básicas y, digámoslo así, radiables. Incluso entre estas últimas, un tipo de canción que no suele ser especial santo de mi devoción, hay acierto en piezas tan accesibles y melosas como “The Paradise Lost” o un single aún más claro al estilo de “Animal Spirit”. En un estilo similar se desenvuelven las algo más metalizadas “Washes At The Ford”, de impecable factura, o “With The Silents Of the Earth”, un muy buen final para el disco. Tampoco falta el medio tiempo baladístico. En este caso “Forget Me Not”, de buen resultado y capaz de no recargarse nunca en exceso. UNSHINE muestra, sin embargo, una talla aún mayor y apunta maneras muy interesantes en las canciones más elaboradas, de desarrollos sinfónicos más elaborados y complejos. Es el caso de “Gathering Of The Kindred Spirits”, una oda de entraña naturista con las más evidentes reminiscencias a los antiguos WITHIN TEMPTATION y sobre todo en las mucho más NIGHTWISH “My King” (con sus contagiosas melodías y líneas vocales) o en la desbordante “Catherine His Beloved”, llena de pompa y arreglos y absolutamente próxima a “Ghost Love Score”, la exuberante pieza de “Once”. Mención especial merece “Luminaries”, donde encontramos una faceta diferente y sumamente interesante de este quinteto, que se lanza sobre una atmósfera más oscura y unos referentes casi setenteros que se traducen en unos teclados más aventureros y menos sinfónicos y en unos riffs de guitarra de herencia sabbathica, lo que conduce a pasajes cercanos al Doom que, insisto, marcan un territorio suficientemente sugerente como para esperar que sea una vertiente que el grupo explote más en futuros lanzamientos. Y así, entre fragmentos angelicales, atmósferas góticas, poemas en torno a la naturaleza ancestral y mágica, ensoñaciones sinfónicas y riffs metálicos a medio tiempo, transcurre un disco de casi una hora de duración que, lejos de hacerse largo, resulta exquisito y muy atractivo. Una sorpresa de lo más positiva para mí, que no suelo sumergirme demasiado en este tipo de sonoridades, si bien tampoco las repudio y disfruto de ellas cuando están tan bien hechas como en el caso de “The Enigma Of Immortals”. Los que sean más afines a este tipo de grupos seguramente subirán la nota del notable al sobresaliente y, si no dieron con este grupo a raíz de su anterior “Earth Magick”, tienen ahora una inmejorable ocasión para hacerlo. De lo contrario, se estarán perdiendo algo francamente valioso. Avisados quedan. 7.5/10 Druidimetalli on nimeltään se tyyli, jota tämä suomalainen yhtye koettaa markkinoida. Yllättävää kyllä, tämä bändi soitti seitsemännen keikkansa v. 2003 Bilobo-rockissa lähetettyään (ilmeisesti ei kovin vakavissaan) ekan demonsa mukaan kisaan. Erikoista on myös se, että bändin musiikki on yltänyt jopa Bruce Dickinsonin korviin asti, joka soitti yhden biisin TEOI:lta BBC:llä Friday Rock Show -radioshowssaan. Druidimetalli on olemukseltaan vain pienen hienosäädön päässä tavallisesta naislaululla varustetusta sinfonia-, melodisesta tai goottimetallista. Bändin erikoisuus puolestaan on se, että se liittää musiikkiinsa folkmusiikin elementtejä ja keskittyy sanoituksissaan folkloristiikkaa, mytologiaa ja luontoa koskeviin aiheisiin. Levyn kannessakin on itse asiassa naisversio pakanakulttuurin Vihreästä Miehestä, pasifistisesta ja luontoa rakastavasta jumalasta, joka hallitsi maata ja hedelmällisyyttä. Mitä tulee musiikin folkimpaan puoleen (joka ei metallin eri genreissä ole enää sinänsä mikään yllättävä juttu) täytyy selventää, ettei se ole mikään tämän levyn vallitseva tai kovin syvälle luotaava ominaisuus, vaan ennemminkin kaiku, jonka aistii tietyissä melodioissa ja laululinjoissa pitkin levyä. TEOI, bändin toinen levy, on hyvin miellyttävä vaihtoehto niille, jotka tykkäävät Within Temptationin Mother Earthin ajoista, Lacuna Coilin In A Reveriestä tai Nightwishin Wishmasterin jälkeisestä tuotannosta, Century Childistä, Oncesta tai jopa Dark Passion Playstä, jolla Anette Olzon laulaa kohtalaisesti. Näiden aiemmin mainittujen bändien tuotannossa on hyvin vähän yllätyksiä. Tietenkin vallitsevina elementteinä ovat jykevät ja sinfonialliset tunnelmat, raskaat melodiat, massiiviset koskettimet ja tietenkin enkelimäiset lauluosuudet. Mutta tosiasia on, että Unshine tekee nämä hommat todella hyvin ja bändi erottuu selkeästi muista, se ei todellakaan ole mikään toisen luokan huono kopio niistä. Itse asiassa bändi on juuri nyt kiinnostavampi kuin vähintäänkin kaksi kolmesta aiemmin mainitusta bändistä. Unshinen krediitti on siinä, että he ovat tehneet kiistämättömän tyylikkään levyn, jolla on aitoa kauneutta sisältäviä käänteitä, jotka taituroivat lisäten ennalta arvattaviin juttuihin niihin sopivan metallisäväyksen, ei koskaan liioitellen vaan hienovaraisemmin, mikä on mainitsemisen arvoista nyt kun tällaisia bändejä (kuten myös new age ja goottipop –bändejä) nousee kuin sieniä sateella. Epäilemätön kruununjalokivi piilee Susanna Vesilahden laulussa. Hän oli Tarja Turusen seuraajaksi pyrkivien joukossa Nightwishin laulajaksi (kääntäjän huomautus: ei pidä paikkaansa). Mutta papittaremme, meidän shamaanittaremme, ei käytä diiva-Turusen dramaattisia oopperarekistereitä vaan hänen tyylinsä on paljon hillitympi, pehmeämpi ja tietyllä tavalla makeampi. Tämän lisäksi hän ei pyri biiseissä liian johtavaan asemaan. Ja tällä tarkoitan sitä, ettei hän halua KAIKKEA huomiota itselleen, kuten niin usein on muiden tämän tyylin bändien ja vastaavien sävellysten kohdalla. Susanna liittää täydellisesti yhteen biisit, joita täydentää hieman eläväisempi ja tunteellisempi ote kuin esim. Nightwishin barokkityylisemmissä biiseissä. Nightwish bändi, jonka kanssa Unshine jakaa enemmänkin yhtäläisyyksiä kuin vain maantieteellisen läheisyyden. TEOI:n menestys perustuu yksinkertaiseen mutta olennaiseen hyvin tehtyjen biisien viehätykseen. Biiseissä on kiistämättömät koukkunsa, koska instrumentteja on käytetty järkevästi ja vaihdellen. Kuten sanoin, levyllä on enemmän hyvää makua kuin yllätyksiä. Etu on myös se, että tämän tyyppisen bändin sävellysten jo tutun rakenteen lisäksi levylle on lisätty pidempien ja rankempien biisien joukkoon pari kolme paljon tavallisempaa ja, sanotaan vaikka näin, radiokelpoisempaa biisiä. Näiden jälkimmäisten tyylisten biisien joukossa (jotka eivät ole ihan minun makuuni) on hienoja juttuja helppotajuisissa ja melodisissa kappaleissa kuten Paradise Lost ja tyyliltään vielä tätäkin selkeämmässä singlebiisissä Animal Spirit. Samassa hengessä onnistuvat myös metallityylisemmät Washer at the Ford, joka on moitteetonta työtä tai With the Silents of the Earth, joka on erittäin hyvä levyn lopetus. Myöskään keskitempoista balladimateriaalia ei puutu. Tässä tapauksessa Forget Me Not on hieno aikaansaannos ja eikä se koreile missään vaiheessa liikaa. Unshine osoittaa kuitenkin olevansa kokoa suurempi ja bändi lisää hyvin mielenkiintoisilla tavoilla hiottuihin biiseihinsä vielä vaikeampia ja monimutkaisempia sinfonioita. Näin on Gathering of the Kindred Spiritsissä, joka on oodi luonnon tunnelmalle ja jossa on enemmän viitteitä vanhaan Within Temptationiin, ja ennen kaikkea paljon enemmän Nightwishin tyylisissä My Kingissä (sen tarttuvien melodioiden ja laulun vuoksi) tai ylitsevuotavassa Catherine His Belovedissa, joka on täynnä loistoa ja kuvauksia ja se on ehdottomasti rinnastettavissa Nightwishin Ghost Love Scoreen, Once-levyn uhkeaan biisiin. Erityismaininnan ansaitsee Luminaries, josta löytyy erilainen ja erityisen kiinnostava puoli tästä viisikosta. Biisi on tunnelmaltaan synkempi ja lähes 70-lukulainen kokeilevampien kosketinten ja vähempien sinfonioiden vuoksi. Kitarariffeissä on sabbathmaista tunnelmaa, mikä vie kuulijan lähelle doomia ja väitän, että bändin tulevilla julkaisuilla kallistutaan ehkä lisää tähän tyylisuuntaan. Ja näin ollen, enkelimäisten osuuksien, goottitunnelmien, esiaikaisten luontolyriikoiden ja magian keskeltä kaikuvien sinfonioiden ja keskitempoisten metalliriffien parissa kuluu lähes tunnin mittainen levy, joka ei tunnu lainkaan pitkältä vaan tyylikkäältä ja erittäin houkuttelevalta. Kaikkein positiivisin yllätys minulle oli se, että vaikka en yleensä uppoudukaan tällaiseen soinnukkaaseen musiikkiin, vaikken sitä toki inhoakaan, nautin tällaisesta musiikista kun se on yhtä hyvin tehtyä kuin Unshinen TEOI-levy. Ne, jotka tykkäävät enemmän tämän tyylisistä bändeistä, antavat levylle varmasti arvosanoja hyvästä erinomaiseen, ja jos he eivät pidä tästä bändistä heidän edellisen Earth Magick -levynsä takia, nyt heillä on mitä parhain tilaisuus korjata tilanne. Muussa tapauksessa he menettävät jotain kerrassaan arvokasta. Olkaa ohjeistetut. 7.5/10
9/2008 Inicialmente Unshine, de origen finlandés y vocalista femenina, parece ser un grupo más, situado en pleno centro del Gothic Metal tan típico de los últimos años. Sin embargo, sólo hace falta escuchar un par de veces "The enigma of immortals" para empezar a ver que los caminos de Unshine difieren de este estereotipo en muchos aspectos. Ellos mismos se etiquetan como Druid Metal, en sus propias palabras "música que une espiritual y carnalmente el misticismo natural del mundo primitivo y el Melodic Symphonic Metal duro como la piedra". Pretenciosa descripción, que sin embargo no es para nada desacertada. El sonido que entregan es menos histriónico de lo que cabría esperar, y ni siquiera la abundante presencia de teclado y sintetizador resulta empalagosa, si no más bien cálida y bien ejecutada. Las guitarras, a veces acústicas y a veces cargadas de efectos y distorsión, trabajan pista tras pista con riffs sencillos pero efectivos, perturbando la relajada atmósfera de las melodías solo en ocasiones, como para evitar el aburrimiento. Y sobre todo lo demás destaca la voz. La voz de Susanna Vesilahti puede parecer en principio limitada y atonal, pero repetidos recorridos por el disco terminan convenciendo de lo contrario. Unshine no es otro grupo con toques operísticos y una soprano al micrófono. Lejos de las estridencias el trabajo vocal destila serenidad por los 4 costados, con un registro dulce y vibrante que le da un carácter único a los temas. Como puntos oscuros del álbum, podríamos exigirle al álbum algo más de variedad. Los temas enlazan tan bien unos con otros que en ocasiones parece que los 58 minutos son un mismo corte con algún cambio de ritmo. Sólo escuchando con atención podremos distinguir algunos temas de melodía pegadiza -léase, candidatos a single- como "Animal Spirit" y "My King", de otros más largos y reposados, como "Catherine His Beloved" o "The Paradise Lost", o de otros de aire más folk, como el final "With The Silents Of The Earth". Finalizando, "The enigma of immortals" de Unshine es un gran trabajo de Symphonic Metal, tranquilo pero no por ello menos potente. Muy recomendable. 7.50 / 10 Ensi vaikutelmalta suomalaista alkuperää oleva ja naisvokalistilla varustettu Unshine vaikuttaa kuuluvan viime vuosien tyypilliseen goottimetallin genreen. Kuitenkin vain parin kuuntelukerran jälkeen TEOI osoittaa kulkevansa monessakin eri mielessä ihan omia polkujaan kuin genren stereotyyppiset bändit yleensä. Bändi itse kutsuu itseään druidimetalliksi, omien sanojensa mukaan he soittavat ”musiikkia, joka yhdistää henkisesti ja lihallisesti primitiivisen maailman luonnonmystiikan ja melodisen sinfoniallisen metallin kivenkovalla tyylillä”. Tuo jyrkkä kuvaus ei ole lainkaan epäonnistunut. Sointi, jota bändi tuottaa ei ole niin ylidramaattista kuin voisi odottaa eikä edes kosketinten ja syntikoiden suuri määrä ole imelä vaan ennemminkin lempeä ja hyvin toteutettu. Välillä akustisesti soitetut, välillä efekteillä ja säröllä ladatut kitarat toimivat raita raidan perään yksinkertaisten mutta tehokkaiden riffien kera, häiriten melodioiden rauhallista tunnelmaa vain välillä, ikään kuin näin välttäen biisien tylsistymistä. Kaiken muun yllä loistaa ääni. Susanna Vesilahden ääni voi aluksi vaikuttaa rajoittuneelta ja soinnittomalta, mutta levyn useammat kuuntelukerrat vakuuttavat kuulijan ihan päinvastaisesta. Unshine ei ole taas yksi bändi, jolla on oopperallisia vaikutteita ja naissopraano mikin varressa. Kaikkea muuta kuin korvia särkevä laulutyöskentely huokuu sametinpehmeän ja värähtelevän äänirekisterin kautta rauhallisuutta joka suunnalta antaen levyn sisällölle uniikin karaktäärin. Levyn huono puoli on ehkä se, että heiltä voisi odottaa hieman vaihtelevampaa levyä. Levyn biisit kietoutuvat niin hyvin toisiinsa, että välillä vaikuttaa siltä, että levyn 58 minuuttia on yhtä pötköä vain rytmin vähän vaihdellessa. Huolellisesti kuuntelemalla kuitenkin erottaa tarttuvia melodioita – lue: single-ehdokkaita – kuten Animal Spirit ja My King, muista mainittakoon pidemmät ja rauhallisemmat biisit kuten Catherine His Beloved tai The Paradise Lost tai folkhenkisempi levyn viimeinen biisi With the Silents of the Earth. Lopuksi, Unshinen TEOI on sinfonisen metallin suurteos, rauhallinen muttei silti yhtään vähemmän voimakas. Erittäin suositeltava. 7.50 / 10
8/2008 This album has a great cover, that would have really looked good as a 12 inch vinyl record. It reworks the concept of the Green Man, which is familiar to anybody into paganism, folk music or folk traditions, into a Green Woman. In a similar way the album takes themes that have been well used in the girlie goth metal genre and remakes them, sounding fresh yet familiar at once. If you think that ‘In a Reverie’ & ‘Mother Earth’ are the best albums by Lacuna Coil and Within Temptation respectively (and a mate of mine does) then ‘the enigma of immortals’ will be for you. Unshine are from Finland and describe themselves as Druid Metal. They have produced two demos, followed in 2004 by their debut album ‘Earth Magick’. On this album the material is mainly written by guitar & keyboard player Harri Hautala, with some co-credits to singer Susana Vasilahti. The keywords here are monumental, sweeping and atmospheric. In particular ‘Catherine His Beloved’ at 9.56, with a sampled birdsong meets drum break (which makes a lot more sense than it looks written down) feels like a mediaeval folk epic. It is almost progressive in scope with huge keyboard choirs. On the next track, ‘Luminaries’, the opening keyboard riff is reminiscent of Led Zeppelin’s classic ‘No Quarter’ while the guitar riff later is close to the Hammer Horror riff from the track ‘Black Sabbath’. All topped off with a great chorus of “timeless and divine”. Awesome! Lyrically the tracks include a mix of shamanism, folk epics and doomed gothic romanticism. This album is so atmospheric that it is positively bosky. To get maximum effect you should probably be using a pine forest incense, while reading a Robert Holdstock book by candlelight. As well as the usual girlie goth metal sounds there are elements of Carmina Burana, and the Mediaeval Baebes here. If this album were any more primal you would be able to folk dance to it, but at the same time it rocks out. All of which may well be what the band were trying to achieve. For me one of the albums of the year.
Kerrang! Review by Paul Travers FEMME-FRONTED METAL THAT’S AWAY WITH THE FAERIES. FEMALE-FRONTED METAL bands from mainland Europe aren’t exactly thin on the ground these days but Finland’s Unshine stand out from the symphonic masses with a quirky and slightly more restrained, less bombastic approach. Labelling themselves a druid metal act, they warble about spirits and the power of nature with a fey wistfulness that sounds like folky pop-rock troubadours All About Eve wedded to the more usual glacial goth-metal stylings of Nightwish minus the opera. The synth augmentation is more gently balletic than full-on symphonic overkill while Susanna Vesilahti’s lush vocals add a polished top to an always interesting and individualistic band. DOWNLOAD: The Paradise Lost. FOR FANS OF: Nightwish, The Gathering.
Hard Wired Review by Stuart Moses http://www.hard-wired.org.uk Finland's five piece Unshine make what they call 'druid metal', a genre which in their case means 'music that spiritually and carnally marries the world of primeval nature mysticism with no-compromise stonehard melodic symphonic metal'. It's good to know where we stand from the beginning. "Awen" is an ersatz Celtic/Lord of the Rings mood setter, which clears the palette for "Gathering Of The Kindred Spirits". The latter song soars like Mandylion-era The Gathering. For six minutes it ebbs and flows like the sea, by the end you feel as if you've travelled through several magic kingdoms. The mix of acoustic guitars with towers of FX-heavy electric guitar works well. Atmospheric keyboards adds warmth to the listener on the journey. Singer Susanna Vesilahti isn't as distinctive as ex-The Gathering's Anneke Van Gierbergen, but her ululations towards the end of this song are hypnotic. "Animal Spirit" starts quietly, before the peace is shattered by shots of guitar. When all the instruments are cranked up it has a catchy tune that lingers long in the mind. Those who like their lyrics with a nature/spiritual edge will find much to enjoy, but they are not so clumsy to alienate those who do not. "My King" continues matters in a similar catchy vein. Unshine are equally good at short and long songs. "Catherine His Beloved" falls into the latter category, with its 10 minute running time. This increased duration allows for the lows to be lower and the highs to be higher. It's great when a band can sustain a song over this period of time, allowing the listener to be firmly swept away from mundane existence. There's even room for bird song five minutes in, before a wah-wah guitar frightens them away. Giant chorus-led keyboards give the song a feeling of scale. Liquid-sounding guitar ushers in "Luminaries". It's a refuge and a respite from the majesty that went before. There's a similar atmosphere to that conjured by bands like The Shroud. The calm is punctuated by those pesky loud guitars, which might shatter the reflective mood or they might plunge you to a deeper level of trance. Unshine really like their long songs, this one clocks in over seven minutes. The best bit is where everything goes spooky (around the four minute mark). "The Paradise Lost" starts with lower-range-than-usual singing. This keeps things interesting, as does the use of strings. There's a folky feel during the musical breakdown, which seems to be an occupational hazard if you deal with such lyrical imagery as 'a serene grove' and 'wood spirits and fairies' to pick two at random. The acoustic guitar lulls the listener into a false sense of security, before the guitars come crashing in. "Washer At The Ford" has the sort of melody that lingers, plus some interesting brass-like sounds. "Forget Me Not" bestrides the world like a colossus, particularly fine is the blend of chanting in the instrumental break. "The Seer Of Sights" features the spooky-monk setting on the keyboards, though this is just one element of its six and half minute length. The basic guitar riff that starts the song, and then recurs later is intriguing and vital. "With The Silents Of The Earth" has a Celtic flavour. It adopts a quiet/loud dynamic, though I am fonder of the former. Thunderous drums and a drunken Viking choir bring the album to a memorable close. The band inform us, that druids 'walked between the worlds'. Should you wish to repeat their feats then you should let Unshine be your soundtrack. 8/10
6/2008
5/2008 Druidimetalliksi musiikkinsa nimennyt Unshine on saanut pukattua seuraajan vuonna 2005 ilmestyneelle debyytilleen. Druidismiin sen kummemmin perehtymätön korva erottaa The Enigma of Immortalsin metalliselta perustalta sinfonista mahtipontisuutta sekä folk-vaikutteisia melodioita ja instrumentteja, jotka lienee kaikki toteutettu koskettimilla, sillä muusta ei kansilehdestä löydy mainintaa. Unshine näyttää tällä toisella albumillaan lähteneen tekemään kunnianhimoista ja voimakkaita tunnelmia luovaa musiikkia. Siinä se ei ole aivan onnistunut, sillä osa The Enigma of Immortalsin biiseistä kärsii turhasta pitkittämisestä. Näin on käynyt My Kingille ja erityisesti liki kymmenminuuttiselle Catherine His Beloved –biisille, jonka musiikilliset teemat eivät vain jaksa kantaa sen koko kestoa. Ulkopuolinen tuottaja olisi saattanut saada karsittua levyltä löysiä pois ja kokonaisuuden napakammaksi. Omat biisisuosikkini ovat selkeästi albumin loppupuolella. Kolmas kipale Animal Spirit julkaistiin singlenä ja käväisi listallakin helmikuussa, mutta itse arvelisin hittivetoisimmiksi loppupään The Paradise Lostin ja sitä seuraavan Washer at the Fordin. Ensin mainitussa kaunisääninen Susanna Vesilahti laulaa säkeistöt matalammalta ja kertosäkeet korkeammalta, mikä toimii hyvin. Washer at the Ford on laulumelodiansa, toistuvan kosketinkuvion ja muun sovituksensa ansiosta myös täyttä asiaa alusta loppuun. Kaikkein hienoin on kenties kuitenkin näitä edeltävä, maalaileva Luminaries, joka sisältää jopa progressiivisia sävyjä. The Enigma of Immortalsilla Unshine jatkaa Noise.fi:n arvioissa ensidemosta lähtien tuttua ja turvallista kolmen pisteen putkeaan. Kaikki on päällisin ja sisällönkin puolesta periaatteessa kunnossa, mutta selkeää terävöittämistä albumi olisi kaivannut. ***
5/2008 Helsinkiläinen Unshine jatkaa toisella pitkäsoitollaan melko tarkkaan siitä mihin debyytti Earth Magick kolme vuotta sitten jäi. Pehmeän melodinen ja positiivisella tavalla luonnollisen tuntuinen ”druidimetalli” on jalostunut albumien välillä, saaden entistä persoonallisempia ja syvempiä sävyjä. Myös soundeja on päivitetty rahdun verran, minkä ansiosta uutukainen on edeltäjäänsä vapaampi omasta ajastaan. The Enigma of Immortals on kuitenkin ensisijaisesti albumi, jonka kiireettömissä käänteissä ja luonnollisissa kaarroksissa voi aistia todellista sielunrauhaa ja tyytyväisyyttä, joka tuo lämpöä yhtyeen musiikkiin. Näin rento, kiireetön ja suoraan sanottuna kevyt metalli jakaa myös varmasti mielipiteitä rankasti, sillä yhtye kuulostaa paikoin luonnon pauloihin jääneeltä Within Temptationilta ja toisinaan taas modernisoidulta Jethro Tullilta. Pienet sinfoniset vaikutteet sekä siellä täällä käytetyt suorat pop-koukut tuovat lopputulokseen kummasti lisää tarttuvuutta, melankolisen kauniiden tunnelmien virratessa painollaan eteenpäin. Vokalisti Susanna Vesilahden laulua on ilo kuunnella, etenkin kun neito on kehittynyt sitten viime albumin huimasti. Lähes tunnin mittainen The Enigma of Immortals vaatii hieman aikaa täysin avautuakseen, mutta persoonallisella tavalla itseltään kuulostava yhtye on jokaisen hetken arvoinen, vaikka albumi ei aivan ehein mahdollinen kokonaisuus olekaan. ****
5/2008 Yhden omakustannealbumin vuonna 2005 julkaissut Unshine palaa, ei nyt ryminällä, mutta kuitenkin. Kelpo metallia ovat Unshinen tytöt ja pojat saaneet aikaan genren liikkuessa sinfonisilla ja melodisilla metsäpoluilla. Druidimetallistakin bändi puhuu. Ensimmäisenä vertailukohtana mieleen tulee toisen albuminsa tänä vuonna julkaissut Midnattsol, ja täytyy sanoa että Unshinen musiikki on mielenkiintoisempaa, haikeampaa ja kauniimpaa. Yksinkertaisesti Saksan kollegojaan paremmin Unshine hommansa hoitaa. Soundimaailmasta huokuu selkeä luonnonläheisyys ja mystisyys, lyriikoiden ollessa yhtälailla samoilla haaveunen kaltaisilla suunnilla. Soundeja ei onneksi ole puhki puunattu, vaan sopiva pehmeä, sanoisinko tunkkaisuus, sopii hyvin Unshinen konseptiin. Laulaja Susannan ääni on heleä, mutta toisaalta karismaattinen ja muu bändi hoitaa hommansa tyynesti kotiin, painon ollessa itse biiseissä. Musiikki kuin musiikki alkaa puuduttaa, kun liikaa kuuntelee, ja The Enigma of immortalsin keston lähennellessä tuntia pieniä viitteitä kyllästymisestä alkaa ilmetä. Huoletta tätä kuitenkin voi suositella, genren paremmassa päässä ollaan. ***½
Imperiumi.net Review by Mape Ollila http://www.imperiumi.net Unshinen "drudimetalli" on kehittynyt sitten kolmen vuoden takaisen Earth Magickin. Latauslistalla jo pientä kuhinaa aikaan saanut pompöösisti Within Temptation -henkinen Animal Spirit kuvastaa The Enigma of Immortals -albumin ilmettä vain pieneltä osin. Pääpiirteissään Unshinen kakkosalbumia voisi kuvailla lähinnä pienieleisemmän sinfonisen metallin, poprockin, Blackmore's Nightin, muinaismystiikan, naiivin puunhalailun ja melankolisen suomi-iskelmän helppokuunteluiseksi ristisiitokseksi, kuorrutettuna Susanna Vesilahden ilmavalla, heleän raikkaalla laululla ja hiukkasen liian kulmikkaalla englanninääntämyksellä. The Enigma of Immortalsin kappaleista Washer At The Ford kilkuttelee Kaija Koon fiiliksissä ja päätösbiisin With The Silents Of The Earth tunnelmissa kajahtelevat niin kotoinen Leevi and the Leavings kuin myös Nick Kershaw'n kasaripophitti The Riddle. Enimmäkseen Unshinen wiccaheavy kuulostaa toki itseltään: yhtä aikaa musiikillisesti ja temaattisesti kunnianhimoiselta, mutta samaan aikaan muinaiselta ja modernilta, ehdottoman omaleimaiselta ja kutkuttavan arvoitukselliselta. 7½
4/2008 I have discovered Unshine few day ago, Unshine is a very good young Finnish band, their new album "The Enigma Of Immortals" have just been released in Finland, you will find on their Myspace page the link for the purchase (in Filande or elsewhere) this album that I recommend.The band is generally classified as Gothic Metal band but personally, after listening few times the air of their songs and the singing of the gorgeous singer Susanna I would classify Unshine as "minstrel metal" (this does not exist!! Then it should be created). You will not find in this album the singing mode "soprano lyric" more and more traditional for the female fronted Gothic Metal bands (I am also a fan of this but here it is different), you will discover in this album a very pleasant voice and a singing very close in my opinion to the style of Candice Night the singer of Blackmore’s Night. Concerning the melodies, Unshine’s music is much more powerful, much more metal than Blackmore’ S Night, the distortion guitars solos and the drums parts with double pedal are not missing, I appreciate also the beautiful melodies and the various sound effects of the synthesizer present all along the album. To summarize my opinion, a very pleasant music, very easy to listen to (in the good sense of thinking). I hope to have opportunity to attend to an Unshine gig before my final departure from Finland. The list of my three preferred songs:
07. The Paradise Lost My rate: 9/10 Je viens de découvrir Unshine, un excellent groupe Finlandais, leur nouvel album « The Enigma Of Immortals » vient de sortir en Finlande, vous trouverez sur leur page Myspace le lien pour vous faire expédier, en Filande ou ailleurs, cet album que je vous recommande. Le groupe est classé généralement en métal gothique mais personnellement je dirais médiéval / ménestrel métal, (ce style n’existe pas!! Alors il faut l’inventer) de par l’air et le style de chant de la jolie Susanna ; vous ne trouverez pas dans cet album le mode de chant « soprano lyrique » de plus en plus classique pour les groupes de métal gothique à voix féminine, vous aurez là une voix très agréable un air et un mode de chanson que je trouve très proche du style de Candice Night du groupe Blackmore’s Night. La musique de Unshine est par contre beaucoup plus puissante, beaucoup plus métal que celle de Blackmore’s Night, les guitares électriques avec distorsion, la batterie avec double pédale ne manquent pas. J’apprécie aussi les différents effets sonores des synthétiseurs qui sont très variés et qui se retrouvent tout au long de l’album. Pour résumer, une musique très agréable, très facile à écouter et ce dans le bon sens du terme. J’espère avoir l’opportunité de voir Unshine sur scène avant mon départ de Finlande. Mes trois chansons préférées :
07. The Paradise Lost Ma note sur l’album : 9/10
4/2008 Unshine valitsi tyylisuunnakseen niin sanotun druidimetallin mystiset käänteet. The Enigma of Immortals vie kuuntelijan kiehtovalle fantasiamatkalle menneisiin aikoihin, jolloin kansa vielä uskoi vakaasti kansantarustoihin. Unshinen vaelteleva musiikki tuo hakematta mieleen Taru sormusten herrasta -elokuvan huikeat maisemat ja tapahtumat. Folkin ja metallin ristiaallokossa luovivat mm. heleä-ääninen laulaja Susanna Vesilahti sekä kitaristi ja kosketinsoittaja Harri Hautala, jonka loihtimat sinfoniset sävelmatot täyttävät mielen vastustamattomasti. ***** |
|
|
news history releases live gallery press fanzone contact guestbook |
|
